14. huhtikuuta 2018

Long time no see

Rakkaat lukijat,

aloitin blogin kirjoittamisen tasan yhdeksän vuotta sitten, 14.4.2009. Silloin blogimaailma oli kovin erilainen. Tuolloin bloggaajat eivät tienanneet blogeillaan rahaa, eivätkä blogit kuuluneet Indiedaysin kaltaisiin yhteisöihin. Blogeilla ei ollut omia Facebook-sivustoja, ei Instagram-tilejä, ei YouTube-kanavia. Postauksia eivät koristaneet ammattimaiset valokuvat - hyvin harvoilla kai oli edes järjestelmäkameraa - eivätkä postaukset alkaneet "tehty yhteistyössä x:n kanssa". Mitä ruokablogin kirjoittaminen tuolloin tarkoitti: kirjoitettiin, mitä tänään syötiin tai leivottiin, kuinka paljon siihen suunnilleen tuli mitäkin aineita ja ehkä lätkäistiin heikkolaatuinen kuva todistusaineistoksi.

Kasvisruokablogeja oli tuolloin vuonna 2009 kovin vähän. Osasin nimetä ne kaikki. Nyt ruoka- ja myös muiden blogien määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Jos tuosta joukosta haluaisi erottua, se vaatisi aivan älyttömästi panostusta. Postauksien pitäisi olla tarkkaan suunniteltuja (joulupostaukset pitää toki kuvata jo kesällä) ja niiden kuvat huikeita - sommitelmien viimeisen päälle harkittuja ja laadun priimaa.


Göteborgissa joulukuussa 2017

Blogien ammattimaistuminen – plus se klassinen "aika ei riitä" – oli yksi syy, miksi kaksi vuotta sitten lopetin blogin kirjoittamisen. Ensinnäkin tuntui, etten kerta kaikkiaan pysy kehityksen mukana. En minä osannut ottaa yhtä hyviä valokuvia kuin muut, en kirjoittaa yhtä mukaansa tempaavasti, en hallinnut kuvankäsittelyä. Toisekseen en ollut varma, haluanko edes lähteä tuohon kilpailuun mukaan. Haluaisinko tehdä blogistani mainoskanavan ja tienata sillä rahaa?

Toinen syy: tympäännyin aivan täysin yhteistyökuvioihin. Yhteistyökumppaneilta tuli noottia, että sinut irtisanotaan, jos et tihennä postaustahtia. Tai irtisanottiin ilman uhkausviestiä. Nice. Kyllä minä tästä mieleni pahoitin. Jokainen bloggaaja tietää, kuinka paljon aikaa kuluu yhden postauksen tekemiseen. On kohtuutonta vaatia älytöntä postaustahtia, jos tästä ei edes makseta (poikkeuksena Blogirinki, kiitos heille hyvästä yhteistyöstä). Asiat olisi voinut hoitaa bloggaajan kanssa vähän hienovaraisemminkin...


New Yorkissa tammikuussa 2018

Kolmas syy: Blogini lähtökohta oli, että haluan esitellä blogissani "normaalia suomalaisten suosimaa ruokaa".  Sekaanina söin monien muiden suomalaisten tapaan jauhelihamakaronilaatikkoa, kanapastaa, spagettia ja jauhelihakastiketta, lihapiirakoita... Halusin veganisoida nämä tutut ruoat, en hifistellä kasviksilla. Facebookiin luotiin aikoinaan Sipsikaljavegaanit-ryhmä. Tuntui, että ryhmä teki blogistani tarpeettoman. Ryhmässä porukka jakaa juuri niitä mättöruokien reseptejä, joita minullakin oli tarkoitus jakaa. Miksi minä jakaisin blogissani reseptejä, kun satoja, tai nykyään tuhansia, ihmisiä jakaa mättöruokien reseptejä faceryhmässä saaden huikeasti julkisuutta?! Mihin minun blogiani enää tarvittaisiin? No, itsesääli seis. Mutta hei, pakko sanoa, että liikutuin lukiessani Sipsikaljavegaanit-ryhmään kirjoitettuja kommentteja Snickers-kakustani. Jotkut kirjoittelivat, että "Dinan keittiön Snickers-kakku on parasta ever" jne. Pari kyyneltä saatoin tirauttaa :D Tuntui hyvältä, että joku kehui unohtuneen blogini reseptiä.

Neljäs syy: Olen nykyään lakto-ovo-vegetaristi. Tuntui ristiriitaiselta ja lukijoitteni huijaamiselta kirjoittaa vegaaniruokablogia. Oli ihan huijariolo ja tuntui, että olin pettänyt lukijani.


Annapolisissa tammikuussa 2018

Suuria tunteita siis - niin suuria - pienen blogini vuoksi. Kyllä tämä blogi on minulle vain niin tärkeä, edelleenkin. Miltä näyttää Dinan keittiön jatko? Pieni kipinä on syttynyt, ja haluaisin taas päivittää blogiani. Ilman blogiportaalia ja juuri siinä tahdissa kuin minulle itselleni sopii. Sanotaan vaikka kerran kuukaudessa. Haluan edelleen kirjoittaa vegaaniruokablogia, vaikka en enää noudatakaan vegaaniruokavaliota. Suosin kuitenkin vegaaniruokaa ja koen, että se on blogini juttu. Ja ehkä blogini päivittyisi ainoastaan keväisin ja kesäisin, sillä pimeinä vuodenaikoina ruokakuvien ottaminen on mahdotonta kaltaiselleni amatöörille :D

Pahoitteluni kaikille kommentteja ja sähköposteja jättäneille, etten ole vastannut. Avasin juuri sähköpostilaatikon kahden vuoden tauon jälkeen. Kuinka monia ihania kommentteja siellä olikaan ja yhteistyöpyyntöjä. Aktivoidun nyt ainakin vastaamaan sähköposteihin ja kommentteihin, joita olette jättäneet vanhoihin postauksiin, vaikken enää päivittäisikään blogia.

Nashville huhtikuussa 2018

Tällaisia ajatuksia.

Kaikkia lukijoitani kiittäen, tulevaisuutta suunnitellen,

Tiina

14.4.2018 Nashvillessä